Seth Godinin e-Kirjan "What Matters Now" salat

Jos en olisi tiennyt lukevani e-kirjaa, olisin ajatellut lukevani pitkähköä pdf-tiedostoa (joka se kyllä onkin). Ja onneksi sain ennakkotietoa ja -ihmettelyä kirjan sisällöstä ja tyylistä, muuten olisin epäillyt olevani väärillä teillä ja että "oikea" e-kirja on vielä jossain piilosalla. Ensimmäisten sivujen jälkeen odotin edelleen, milloin tse kirja "What Matters Now" alkaa.

Huomattuani, että kirja on juuri sitä, miltä se näyttikin, rauhoituin lukemaan Seth Godinin kokoamia mietteitä, oppeja ja ajatuksen herättäjiä. Arvostukseni kirjoittajaa tai oikeastaan kirjoitelmien kokoajaa kohtaan nousi googletettuani hänestä tietoa hieman enemmän. Hän on kirjoittanut 13 bestselleriä, joita on käännetty kaikkiaan 33 kielelle. Itse kirjoihin en ole tutustunut, onko niissä mitään uutta ja syvällisempää, mutta ehkäpä joskus tulevaisuudessa. Hänen ensimmäinen e-kirjansa "Unleasing the Ideavirus" väitetään olevan suosituin e-kirja forever yli miljoonan lataajan avustuksella.

Kyllähän kirjoitelmat tempaisivat mukaansa (jos ei ole muuta hommaa iltasella), mutta suunnilleen sivun 42 jälkeen alkoi tuntua jo puulta -ja toistolta. Joo, maailmassa olisi niin paljon parannettavaa ja tarjolla kaikkea kivaa ja antoisaa, jos vain me ahneet ja kiireiset ihmiset sen tajuaisimme ennen kuin tuhoamme koko telluksen lapsenlapsiltamme. Mielestäni kirjan ajatukset olisi voinut tiivistää tuohon 42 sivuun. Enkä todellakaan tiedä, mikä tarkoitus tunteita herättävillä lasten kuvilla välissä oli. Laatikoiden iskulauseita ja ajatelmia toistettiin kuitenkin muualla teksteissä, mutta niissä ei mielestäni ollut mitään logiikkaa. No, se taas on toisaalta niiiiin amerikkalaista tyyliä että.

Mietelause-ähkystä huolimatta sain koottua kommentoimisen arvoisia kohtia teksteistä.
Howard Mann nosti esille kohdassa CONNECT sen tosiseikan, että maailmassa on edelleen erittäin tuottoisia yrityksiä, jotka menestyvät hyvin, työllistävät ihmisiä, ovat vakavaraisia ja (riittävän) tuottoisia ilman MINKÄÄNLAISTA sähköisen median suomaa asiakas- ja tukiverkostoa. He eivät ole kuulleetkan twittereistä, facebookista tai ylipäätään sosiaalisesta mediasta. Ovatko he epäonnistuneita? He tekevät bisnestä perinteisin henkilökohtaisin suhtein.

William Taylor herätti minut pohtimaan sitä, että pärjäämmekö bisneksessä vain olemalla superlatiivisin kaikessa? Kaunein, suurin, korkein, mahtavin, kansainvälisin, monipuolisin, värikkäin.....eikö riitä, että on riittävän menestyvä, tasapainoinen, vakaa, sopivan kaunis tai korkea tai suuri? Missä on kultainen keskitie? Onko todellakin niin kuin kirjoittaja väittää; keskitie on nykyään tie ei-mihinkään, jossa on vain keltaiset viivat ja yliajetut eläimet?

Esimerkiksi kirjoitukset harmoniasta, kestävästä kehityksestä ja kulutuksesta sekä 1 % edustajista olivat hyviä ja helppoja samaistua. Näissäkö eväitä paremman maailman luomiseen? Mikä on parempi maailma? Ainakin se, jossa kiitetään toisia ja aidosti välitetään kanssaihmisistä vaikka Gary Vaynerchukin thank you -talous taitaakin olla hieman Liisa Ihmemaassa -mieninkiä.

Tällaiset pohdinnat tulivat minun suppeaan mieleeni Sethin kirjaa lukiessani.